Tuli tässä
mietiskeltyä treffailua…
Treffithän
ovat tunnetusti se taistelu joka käydään, kun halutaan kartoittaa olisiko
yhteinen elämä treffikumppanin kanssa joskus mahdollinen.
Panostamme
paljon treffeille menoon.
Miehet
katsovat tavallista tarkemmin miten pukeutuvat. Kauluspaita vaihdetaan noh..
vähän puhtaampaan. Valitaan mustat sukat valkoisten ja reikäisten tennisukkien
sijaan ja ehkä jopa laitetaan, sitä viisi vuotta sitten lentokentältä ostettua
Bossin myskihäräntuoksua.
Naiset
aloittavat mekon valinnan 3h ennen sen pukemista. Laittaudutaan ainakin 2h niin
kauniiksi, kuin pystytään ja ajellaan sääret ihan vain varmuuden vuoksi (tästä
me miehet kiitämme). Panostamme paljon, koska hyvän ensivaikutelman voi tehdä
vain kerran.
Millaiset
sitten ovat unelmatreffit? Voiko siihen olla jotkut standardit?
Esimerkiksi:
Miehen täytyy leperellä brittiaksentilla kauniita naiselle, kuin Holiday
leffassa konsanaan.. ”silmäsi ovat kirkkaat kuin kirsikat”. Nainen täytyy tulla
hakemaan joko limusiinilla tai hevosvankkureilla. Naisen säärien sheivailu ei
mennyt turhaan, koska mies on niin mukava että hänelle esitellään sääriä aina
sopivan paikan tullen. Sekä illan päätteeksi vaihdetaan unelmien hyvänyön
suudelma sateessa.
Voivatko
unelmatreffit olla myös itse määriteltävissä?
Voiko
unelmatreffit olla hyvä keskustelu mäkkärissä tai vaivaantunut ja hiljainen,
mutta silti mukava toisen läheisyydessä oleskelu puistonpenkillä? Tai voiko
unelmatreffit olla eteläpäädyssä kausikorttilaisten keskellä, vaikka ei
jääkiekosta mitään tajuaisikaan?
Lopuksi
kysyn saman kysymyksen uudelleen...
Voiko
unelmatreffeille olla standardeja?
T: Niko
