Tulipahan
tässä mietiskeltyä meidän omaa kryptoniittiamme…
Kaikkihan
tietävät sanonnan ”vanha suola janottaa”. Minä väitän, että meillä jokaisella
on menneisyydessämme se ihminen, jonka näkeminen pistää meidät joka kerta
sekaisin. Elokuvassa Red 2 tämä kuvailtiin hienosti sanalla Kyrptoniiti. Suurin
osa meistä tietää, että kyrptoniitti on se aine, joka saa teräsmiehenkin
polvilleen, eli tässä tapauksessa kryptoniitti on ihminen menneisyydestä, jonka
näkeminen saa meiltä lähestulkoon aina tunteet pintaan. Kryptoniittia on vaikea
vastustaa ja hän näyttää hyvältä sekä muutenkin pistää sydämenrytmit sekaisin.
Kryptoniitti voi myös joissain tapauksessa pistää vihaksi, mutta tässäkin
tapauksessa vihaa on vaikea vastustaa, niin kuin oli kryptoniitin ihailemistakin.
Kryptoniitlta ei ole mahdotonta suojautua, jos esimerkiksi on uudessa parisuhteessa,
mutta silti sen entisen rakkaan/ihastuksen/kumppanin vastustaminen on
äärimmäisen hankalaa. Kryptoniitin luo ei ehkä enää palata, mutta silti hän
kummittelee elämässämme pitkään, ehkä jopa ikuisesti.
Annan nyt
televisiosarjojen avulla esimerkin kryptoniitista.
Penny on
Leonardin kryptoniitti Rillit huurussa sarjassa. Moneen otteeseen Leonard
haaveilee Pennystä, vaikka on erottu ja mitä muuta, mutta aina tunteet jossain kohtaa
nousevat pintaan.
Rossin
kryptoniitti frendeissä on Rachel, tätä tuskin tarvitsee sen enempää kuvailla,
kaikkihan Frendejä on katsonut!
Molemmissa
esitetyissä tapauksissa heistä tuli pariskuntia, en väitä että eikö kryptoniitista
voisi uudelleen tullakin se tärkein osa elämää, mutta jos uusi tyttö/poikaystävä
on oikea sinulle, silloin hän muodostaa tarvittavan suojan ja kryptoniitti
muodostuu harmittomaksi. Jos nykyinen elinkumppani ei muodosta tarvittavaa
suojaa, niin siinä kohtaa voi miettiä että onkohan oikean ihmisen kanssa?
Tähän
loppuun totean uudelleen, jokaisella meillä on se oma kryptoniittimme, se että
onko hän hyvästä vai pahasta, sen aika näyttää, kuin myös sen onko Kryptoniitti
vaikuttamassa elämäämme loppuiän vai tietyn aikaa?
T. Niko
