Sadasta nollaan hetkessä… Only know you love her when you let her go…

Tulipa tässä mietiskeltyä…

Mietiskelen tässä todennäköisesti viimeistä kertaa, koska eihän näitä tekstejä kukaan lue.

Hyvät olivat ajat jolloin näitä kirjoittelin, mutta nyt niiden aika on ohi. On jatkettava eteenpäin.

Tällä kertaa mietiskelen sitä, kuinka annoin 100 % itsestäni erään suhteen onnistumisen vuoksi, mutta sekään ei riittänyt..

Urheilussakin joskus antaa itsestään 100 % eikä se siltikään aina riitä, Onko siis järkeä antaa itsestään niin paljon kun samalla menetät itsestäsi niin paljon. Toisaalta voitko koskaan onnistua, jos et annan kaikkea itsestäsi. Minä annoin enkä onnistunut siltikään.. Se pistää nimenomaan miettimään sitä, onko järkeä antaa itsestään kaikkea jollekin toiselle?

Tyttö oli ihana sitä mitä halusin kaunis, kiltti ja piti siitä että toin hänelle kukkia… edes kryptonniitti ei vaikuttanut tähän tyttöön. Sain nukkua hänen vierellään, katsoa hänen kanssaan jalkapalloa ja kerrankin tuntea niin suurta onnellisuutta, että annoin kaikkeni hänelle. Yhtäkkiä kaikki loppuukin juuri kun ajattelen, että kaikki on hyvin, kaikki ei olekaan hyvin. Tarina päättyy kyyneliin, kaikki saavutettu onkin yhtäkkiä menetetty, ei ole tyttöä, ei yhteisiä öitä, ei yhteisiä futis tai leffa hetkiä. Ottaa aikansa saavuttaa paljon mutta vain hetken menettää kaikki.  Pahinta on kun toinen lähtee, mutta kaipuu jää. Ikävä joka ei lähde itkemällä, ikävä joka ei lähde ajattelemalla. Tässä tilanteessa ei nää asioita järkevästi, mutta koska rakkaus olisi järkevä? eihän se koskaan ole.

Yhtä aikaa tiedän, että on annettava 100 % toiselle, jos haluaa kaiken onnistuvan, mutta samaan aikaan minua ei kiinnosta enää antaa kaikkeani jos menetys on näin suuri. Miksi antaa kaikkensa, kun voi vaan juoda kaljaa ja pelata Guitar Heroa ja vittuuntua yksinäisyyteen, kuin surra menetyksiään tulevaisuudessakin. Tiedän että tulevaisuudessa ei tarvitse ehkä surra mutta ketä se tässä kohtaa kiinnostaa?

On laulu jossa sanotaan ” Only know you love her when you let her go” . Näin kävi ehkä minun kohdallani ja toivon, että näin kävisi myös sille tytölle joka minut jätti, mutta tiedän että se ei tule tapahtumaan.

”Rakkaus on raskasta” – Herra Ylppö

Tämä pitää paikkansa. Jokin sisimmissäni tuntee että kaikki voi ehkä muuttua paremmaksi jonain päivänä, mutta toinen puoli minusta sanoo, että ”nyt on aika surra” ja niin teenkin, kunnes tajuan että se on järjetöntä.

Ehkä jonain päivänä annan itsestäni taas 100 % jollekulle, mutta se ei tule tapahtumaan tänään eikä huomenna, mutta ehkä jonain päivänä, koska loppujen lopuksi… siinä on järkeä.

Sanon nyt teille samat sanat kuin tälle edellä mainitulle tytölle..

Hyvästi…

T. Niko

Kryptoniitti ei vain Teräsmiehen huolenaihe...

Tulipahan tässä mietiskeltyä meidän omaa kryptoniittiamme…

Kaikkihan tietävät sanonnan ”vanha suola janottaa”. Minä väitän, että meillä jokaisella on menneisyydessämme se ihminen, jonka näkeminen pistää meidät joka kerta sekaisin. Elokuvassa Red 2 tämä kuvailtiin hienosti sanalla Kyrptoniiti. Suurin osa meistä tietää, että kyrptoniitti on se aine, joka saa teräsmiehenkin polvilleen, eli tässä tapauksessa kryptoniitti on ihminen menneisyydestä, jonka näkeminen saa meiltä lähestulkoon aina tunteet pintaan. Kryptoniittia on vaikea vastustaa ja hän näyttää hyvältä sekä muutenkin pistää sydämenrytmit sekaisin. Kryptoniitti voi myös joissain tapauksessa pistää vihaksi, mutta tässäkin tapauksessa vihaa on vaikea vastustaa, niin kuin oli kryptoniitin ihailemistakin.

Kryptoniitlta ei ole mahdotonta suojautua, jos esimerkiksi on uudessa parisuhteessa, mutta silti sen entisen rakkaan/ihastuksen/kumppanin vastustaminen on äärimmäisen hankalaa. Kryptoniitin luo ei ehkä enää palata, mutta silti hän kummittelee elämässämme pitkään, ehkä jopa ikuisesti.

Annan nyt televisiosarjojen avulla esimerkin kryptoniitista.

Penny on Leonardin kryptoniitti Rillit huurussa sarjassa. Moneen otteeseen Leonard haaveilee Pennystä, vaikka on erottu ja mitä muuta, mutta aina tunteet jossain kohtaa nousevat pintaan.

Rossin kryptoniitti frendeissä on Rachel, tätä tuskin tarvitsee sen enempää kuvailla, kaikkihan Frendejä on katsonut!

Molemmissa esitetyissä tapauksissa heistä tuli pariskuntia, en väitä että eikö kryptoniitista voisi uudelleen tullakin se tärkein osa elämää, mutta jos uusi tyttö/poikaystävä on oikea sinulle, silloin hän muodostaa tarvittavan suojan ja kryptoniitti muodostuu harmittomaksi. Jos nykyinen elinkumppani ei muodosta tarvittavaa suojaa, niin siinä kohtaa voi miettiä että onkohan oikean ihmisen kanssa?

Tähän loppuun totean uudelleen, jokaisella meillä on se oma kryptoniittimme, se että onko hän hyvästä vai pahasta, sen aika näyttää, kuin myös sen onko Kryptoniitti vaikuttamassa elämäämme loppuiän vai tietyn aikaa?

T. Niko

Tasa-arvoton ”tasa-arvoinen” maa..

Tuli tässä mietiskeltyä tasa- arvoista avioliittolakia..

Suomi on tasa- arvoinen maa tai ainakin näin väitetään. Kaikilla on samat eväät elää ja olla Suomessa. Meillä on ensimmäisten joukossa annettu äänioikeus naisille, meillä on naisjohtajia ja muutenkin, olemme aika pitkälti samalla viivalla kaikki. On kuitenkin poikkeuksia.. naiset saavat joissain tapauksissa vähemmän palkkaa kuin miehet, eivätkä samaa sukupuolta olevat saa mennä naimisiin keskenään. Onko tuo sitä tasa-arvoa?

Eniten ärsyttää tämä laki, että eri sukupuolta olevat vain voivat mennä naimisiin keskenään. Mistä tämä johtuu? Onko Suomenkansa tosiaan näin kivikautista porukkaa?

Johtuuko se siitä että, raamatussa sanotaan ehkä, että ”ois kiva jos, kaikki ketkä menee naimisin ois samaa sukupuolta”? Käsittääkseni raamattua voi tulkita, todella monella tapaa. Myös siltä kantilta, että on ok jos Reino ja Teppo päättävät astella alttarille ja avioitua.

Moniko heteropari nykypäivänä menee naimisiin kirkossa, mutta ei silti usko jumalaan tai mene naimisiin uskonnollisista syistä? Veikkaan että aika moni… Mitäs raamattu tästä sanoo? Kysynpähän vaan.. Nykyaikana avioliitto ei ole enää niin uskonnollinen asia se on fakta.

Olisihan sekin kauheaa, että homot ja lesbot saisivat adoptoida lapsen ja antaa sille hyvän ja rakastavan kodin! Pakkohan siitä lapsesta on tulla rikollinen!

PASKAPUHETTA SANON MINÄ.

Niin kauan kun lapsi saa hyvän kodin, rakastavat vanhemmat ja hyvän kasvatuksen, hän pärjää aivan hyvin elämässä. Ilman miehen/ naisen mallia voi elää, kuin kunnon kansalainen ja sen miehen/ naisen mallin voi antaa vastakkainenkin sukupuoli.

Koulussa varmasti, jotain lapsia kiusattaisiin, siitä että vanhemmat ovat homoja, mutta yhtä paljon kiusataan hammasraudoista, hassuista vaatteista, pienistä tisseistä ja Harry Potter laseista.. Kiusaaminen on jo oma aiheensa ja siihen pitää puutua, mutta se on tehtävä erikseen, ei tämän asian yhteydessä. Sitä paitsi nykyajan nuoret ovat syntyneet paljon suvaitsevampaan maailmaan.

Nyt siis lähetän viestin eduskuntatalon päättäjille eli Suomen omalle sikariportaalle ja Suomalaisille.

Tasa-arvoinen avioliittolaki ei lisää pankkiryöstöjä ja nistien määrää. Se lisää vain rakkautta tähän maahan. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei vie pois meiltä meidän täydellisiä punaisia omakotitaloja, perunamaita ja koiriamme. Se vain lisää näitä punaisia taloja ja onnellisia perheitä. Järki käteen ja tehdään maastamme oikeasti tasa-arvoinen.

Rakkaus ei katso aikaa, paikkaa, väriä tai sukupuolta.

T. Niko

Rauhanpiippua käyttävien sytkäri kateissa?

Tuli tässä mietiskeltyä tätä Ukraina kriisiä.

Nyt on luotu uhkakuvia, että on syttymässä 3 maailmansota, kun veli venäläinen kuseskelee Ukrainan tontille ja toisinpäin. Tilanteesta pitäisi meikäläisenkin olla huolissaan, kun ihmishengistä on kyse.

Aika voimattomaksi sitä itsensä tuntee, kun mitään ei oikein voi tehdä. Voi vain toivoa, että heikommat pärjää ja toivoa Suomen hallituksen tekevän/sanovan jotain. Tietysti vähän pitää hallituksenkin olla kieli keskellä suuta sanomisiensa kanssa, koska en ihmettelisi jos Putin ottaisi hallituksen mielipiteistä itseensä, olivat ne mitä vain. Aika äkkiä on Prismojen parkkihalleissa panssarivaunuja kun naapurissa suututaan.

Toivon että suuret heimopäälliköt kukin omassa maassaan tajuavat lopettaa tämän hulluuden, mutta tuntuu että päälliköiden käyttämän rauhanpiipun sytyttämiseen vaadittava sytkäri on hukassa.

Ilmeisesti sodankäynti on jotenkin kannattavaa suurmaille, kun sitä niin kovasti harrastavat. Ei mene minun kaaliini että miksi?

Minkäs teet ihmisluonne on sotaisa.

Päätän tämän tekstini erään hienon muusikon laulun sanoihin.

” Peace Sells... But Who's Buying?” – Dave Mustaine

T. Niko

Unelmatreffit brittiaksentilla

Tuli tässä mietiskeltyä treffailua…

Treffithän ovat tunnetusti se taistelu joka käydään, kun halutaan kartoittaa olisiko yhteinen elämä treffikumppanin kanssa joskus mahdollinen.

Panostamme paljon treffeille menoon.

Miehet katsovat tavallista tarkemmin miten pukeutuvat. Kauluspaita vaihdetaan noh.. vähän puhtaampaan. Valitaan mustat sukat valkoisten ja reikäisten tennisukkien sijaan ja ehkä jopa laitetaan, sitä viisi vuotta sitten lentokentältä ostettua Bossin myskihäräntuoksua.

Naiset aloittavat mekon valinnan 3h ennen sen pukemista. Laittaudutaan ainakin 2h niin kauniiksi, kuin pystytään ja ajellaan sääret ihan vain varmuuden vuoksi (tästä me miehet kiitämme). Panostamme paljon, koska hyvän ensivaikutelman voi tehdä vain kerran.

Millaiset sitten ovat unelmatreffit? Voiko siihen olla jotkut standardit?

Esimerkiksi: Miehen täytyy leperellä brittiaksentilla kauniita naiselle, kuin Holiday leffassa konsanaan.. ”silmäsi ovat kirkkaat kuin kirsikat”. Nainen täytyy tulla hakemaan joko limusiinilla tai hevosvankkureilla. Naisen säärien sheivailu ei mennyt turhaan, koska mies on niin mukava että hänelle esitellään sääriä aina sopivan paikan tullen. Sekä illan päätteeksi vaihdetaan unelmien hyvänyön suudelma sateessa.

Voivatko unelmatreffit olla myös itse määriteltävissä?

Voiko unelmatreffit olla hyvä keskustelu mäkkärissä tai vaivaantunut ja hiljainen, mutta silti mukava toisen läheisyydessä oleskelu puistonpenkillä? Tai voiko unelmatreffit olla eteläpäädyssä kausikorttilaisten keskellä, vaikka ei jääkiekosta mitään tajuaisikaan?

Lopuksi kysyn saman kysymyksen uudelleen...

Voiko unelmatreffeille olla standardeja?

T: Niko

Travolta ei mahtunut tanssilattialle

Tuli tässä mietiskeltyä tanssimista...

Faktahan on se että eihän suomen baareissa tarvitse osata tanssia. Tanssilattialla on väkeä kuin pipoa, joten eihän siellä edes mahdu tanssimaan kuin John Travolta Saturday nigth fever elokuvassa! Tanssiliikkeet joilla pärjää hyvin pitkälle, ovat hyppy ylös alas lantio edes takas (rimmas huomasitteko? räppärin vikaa) näin on suomen suosituimman tanssin liikkeet paljastettu! Tätä on baaritanssi.

Eihän se todellakaan hyvältä näytä, kun meikäläinen yrittää edes pysyä tahdissa ja tanssia edellä mainittua tanssia, mutta kuka sitä siinä väenpaljoudessa katsoo? Ei kukaan… varsinkaan miehet. Me katsotaan siellä tanssilattialla jotain ihan muuta kuin sitä kellä on paras rytmitaju. ;)

No onneksi moni meistä miehistä tajuaa jättäytyä pois tanssilattialta ja tyytyy katselemaan sivusta, toisin sanoen tuoppi kädessä nyökytellään päätä musiikin tahtiin, sen minäkin osaan!

Niin kuin Herra Ylppö sanoisi ”Pojat ei tanssi”.

Mutta miksi?

T. Niko

Koko Suomen yhteinen pukukoppi

Tuli tässä mietiskeltyä eri urheiluseurojen ja joukkueiden sekä yksittäisten pelaajien faneja.

Leijonat, pikkuleijonat, huuhkajat, susijengi yms. Aina kun joku, suomen maajoukkueista pelaa tai joku, yksilölajin pelaaja pelaa ulkomaalaista vastaan, niin kaikki viha muita vastustajajoukkueita/pelaajia kohtaan unohtuu jotka normaali paidoissa olisivat vihollisia, mutta kun kaikilla on sama suomipaita päällä me fanit olemme yhtä suurta joukkoa.

Jokerit ja HIFK fanit voivat juoda yhdessä kaljaa lähikapakassa ja haukkua tuomaripeliä kun leijonat ovat kaukalossa. Ferrari on todella hyvä auto, kun Räikkönen ajaa ja voittaa kisoja, eikä Ferrari olekaan enää ökyauto muiden joukossa. HJK ja FC Lahti kannattajat voivat olla, samassa katsomossa olympiastadionilla laulamassa samaan tahtiin, kun Huuhkajat pelaavat Ranskaa vastaan.

Maajoukkue, siniristilippu tuo kaikki yhdistää meidät hienoksi suureksi ryhmäksi, jota maajoukkueet niin kuin yksilölajien ammattilaiset otteluissaan tarvitsevat.

Johtuuko tämä siitä että kaikki lyödään samaan pukukoppiin laulamaan samaa kansallislaulua?

Luulen niin ja se on minusta hienoa!

T. Niko

PS: Onnea Suomen lentopallomaajoukkueelle ajattelin, että minä onnittelen teitä kun mediassa teidät vähän unohdettiin. 

Sydämellä oma tahto?

Terve ihmiset!

Tuli tässä mietittyä ihmissuhteita.

Tapasin tytön uutena vuotena, jonka kadotin lähestulkoon yhtä nopeasti kuin löysinkin. Oliko kyse minusta vai hänestä se jäi mysteeriksi.

Surin tapausta, mutta onneksi tajusin surra vasta illalla… Helvettiäkös sitä päivänvalossa suremaan, on parempaakin tekemistä, kuten esimerkiksi pyrkimykseni kumota Einsteinin suhteellisuusteoria… Paskat kaikki tietävät, että join kahvia ja katsoin telkkaria.

Kysymys kuuluukin, onko järkeä kaivata/surra jotakuta jota ei tunne?

Miksi sydän tekee mitä haluaa, vaikka noin muuten olemme vastuussa omista tekemisistämme? Joku voisi kertoa jos tietää.

Onkin aika lähteä tästä OIKEASTI kumoamaan sitä suhteellisuusteoriaa… ahahahaha tää vitsi ei vanhene koskaan!

Okei nyt huomaan itsekin kummassa taisi olla vikaa…

T: Niko