Tuli tässä
mietiskeltyä tätä Ukraina kriisiä.
Nyt on luotu
uhkakuvia, että on syttymässä 3 maailmansota, kun veli venäläinen kuseskelee
Ukrainan tontille ja toisinpäin. Tilanteesta pitäisi meikäläisenkin olla
huolissaan, kun ihmishengistä on kyse.
Aika
voimattomaksi sitä itsensä tuntee, kun mitään ei oikein voi tehdä. Voi vain
toivoa, että heikommat pärjää ja toivoa Suomen hallituksen tekevän/sanovan
jotain. Tietysti vähän pitää hallituksenkin olla kieli keskellä suuta
sanomisiensa kanssa, koska en ihmettelisi jos Putin ottaisi hallituksen
mielipiteistä itseensä, olivat ne mitä vain. Aika äkkiä on Prismojen parkkihalleissa
panssarivaunuja kun naapurissa suututaan.
Toivon että suuret
heimopäälliköt kukin omassa maassaan tajuavat lopettaa tämän hulluuden, mutta
tuntuu että päälliköiden käyttämän rauhanpiipun sytyttämiseen vaadittava sytkäri on hukassa.
Ilmeisesti
sodankäynti on jotenkin kannattavaa suurmaille, kun sitä niin kovasti
harrastavat. Ei mene minun kaaliini että miksi?
Minkäs teet
ihmisluonne on sotaisa.
Päätän tämän
tekstini erään hienon muusikon laulun sanoihin.
” Peace Sells... But Who's Buying?” – Dave Mustaine
T. Niko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti